Hellurei! Aika menee täällä todella nopsaa ja taitaa olla aika päivittää kuulumiset.

No reissu jatkui Pain hipsterikylästä kohti pohjoisen Thaimaan Chiang Raita. Kaupungissa itsessään ei sinäänsä mitään mielenkiintoista ollut. Semmone huoltotauko enne maisemanvaihtoa.

Chiang Raista suuntasin Laosin rajalle bussilla. Raja kulkee tuolla pohjoisessa Mekong-jokea pitkin ja on muuten iso joki! Viisumin sai kätevästi suoraan rajalta, joten säätämiseltä välttyi oikein mukavasti. Hauskana yksityiskohtana lauantaisin piti maksaa 1 usd viikonloppulisää viisumiin :) Mm. saksalaiset pääs 5 usd halvemalla. Kannattaa siis tukee kehittyviä maita ni neki antaa vastineeks jotain. Rajalla meikästä tuli myös varmaan ekaa kertaa miljonääri. Vaihdoin bathit vajaaseen 3 000 000 kippiin (~300e). Pienin seteli on 50 000, kohtuu kiva yrittää työntää 2cm paksu nippu seteleitä lompakkoo.

Hilpeä miljonääri

En jääny rajalle makaamaan vaan suuntasin suoraa Luang Namtha nimiseen kaupunkiin. Kaupungissa itessään ei mitään hienoa oo, mut ympäristö on sitäkin parempi. Kommeet suojelualueet viidakkoa pikku heimokylineen etc. Tapasin matkalla tuonne norjalaisen perheen, jonka kanssa kierreltiin ympäristöä sitte. Parasta antia oli ehdottomasti 2 päivän trekkaus/kajakkireissu viidakkoon. Eläimiä ei näkyny, maisemat sitäki paremmat. Syötiin stickyriceä ja paleltiin yö bambumajassa. Yhtenä päivänä vuokrasin prätkän ja kävin kattomassa Kiinaa rajalta. Maisemat oli huikeet ja mutkaa riitti. Päällyste muistutti lähinnä västinniemen seurantalontietä.

Maisemaa kajakista katsottuna

Luang Namthasta hyppäsin kevyelle 9h bussimatkalle kohti Luang Prabangia. Alkupätkä tiestä oli hyvää kiinalaisten rakentamaa valtatietä, loppupätkä Laosin kansandemokratian luomuksia. Luang Prabang itsessään on kyllä käymisen arvoinen paikka. Meininki on melko lunkia ja ympäristöstä löytyy hyviä retkikohteita. Se tuhanteen kertaan hehkutettu vesiputous veti kyllä naamaan muikeaan hymyyn. Ajatus siitä et toiset on suomessa koulussa ja töissä ja minä itte täällä :)

Vesiputouksilta Luang Prabangissa

Kalkkilaivan kapteeni nauttimassa olostaan

Kaupungista löyty myös hemmetin kova ruokamarkkina. 1e sai vetää buffetissa ittensä kipeeksi. Ja mikä parasta sauna! Morjesta oli hyvät hieronnat ja löylyt. Sauna tosin ei ollu mallia härmäläinen savusauna vaan pieni vaatekomeron tyyline purkki, minne työnnettiin noin 10 yrtillä höystettyä höyryä. Maistu.

Punaisen ristin sauna Luang Prabangissa

Tällä hetkellä matkaan 10 hengen porukassa. Törmäsin tähä porukkaan Luang Prabangissa. Suurin osa on itestään matkaavia tyyppejä, jotka oli tavannu toisensa jokibotskilla Luang Prabangiin. Pari brittiä, hollantilaisia, kanukkeja. Porukkaan muutenkin tutustuu helposti, täällä ei oo sama fiilis ku atlantiksessa tai kebabjonossa lievestuoreella, et saa nenäänsä samantien, jos sanoo muutaku tilauksen.

Eilen työnnettii minibussilla polvet suussa Vang Viengiin. Tie oli vielä huonompaa ku pohjosessa. Meininki on kohtuu absurdia, jannut syö pitsaa ja kattoo family guyta ravintelissa. Ennen 22 illalla saat ilmaseks viskiämpärin kapakissa.  On ku eri planeetalta koko paikka. Seuraavaks pitäis testata tubing (vanhuksille: valmetin sisärenkaalla kelluskelu joessa).