Huomenta Suomi!

Nyt se sitten tapahtui. Meikä poika palo. Ei oo Happosta luotu keskipäivän auringonpaisteeseen. Olkapään takaläskit on punaset ja semmosta.

Viime viikko vierähti pääosin siis backpackereiden keitaassa Vang Viengissä. Paikka on kyllä niin absurdi ettei sitä oikein sanoin ja kuvin pysty kuvailemaan. Paikka kuhisee 20-30-vuotiaita ihmisten alkuja, jotka ovat tulleet harrastamaan tubingia. Itse aktiviteetti tapahtuu joella, jonka varrelle on vieriviereen kyhätty juomapisteitä. Näistä juomapisteistä saa halvalla lientä sun muuta suuhun pantavaa. Lisäks löytyy vaijeritouhuja (zip-line), liukumäkiä sun muita keinoja hypätä jortaaniin. Tubing oli hienojen miesten hommaa, täytyy myöntää! Vang Vieng itessään todella luonnonkaunis paikka limestone cliffeineen(mitä ikinä härmäks ovatkaan), luolineen jne. Hyvä once in a lifetime paikka, saa vähän perspektiiviä elämään.

In the tubing

Tubingista huolimatta paikasta jäi jotenki vähän ripulipaskan maku suuhun. Tuntui, et suurimmalla osalla ykkösprioriteetti on vetää ns. naula päähän ja kattoa, mitä jännää tapahtuu. Ilmaset viskiämpärit, höpöheinä ja sienet imasee monista niitä viimeisiä järjen kultahippusia. Järjestävää tahoa ja ylempää kontrollia ei oo, joten jokainen kantaa vastuun teoistaan. Se on aivan oikein, mut valitettavasti isolle massalle homma ei oikein toimi. Toivottavasti kylä, sen asukkaat ja ympäristö ei oo menny täysin piloille siinä vaiheessa kun villi länsi- meininki siirtyy seuraavaan paikkaan.
 

Normi ruokalista

Palkinnoksi Vang Viengistä sain myös ensimmäiset fyysiset oireet. Suolen toiminta muistutti 4 päivää enemmän super soakeria ku oppikirjan mukaista ylijäämän poistoa. Ja tottakai poislähtöpäivänä nousi vielä kuume ja kurkkukipu. Ihmettelin ku meinas ruveta paleltamaan vaikka oli ulkona lämpöä +25. Matkasin sit kuumeisena sleeper bussilla etelän Don Detille (4000 saaren rykelmä Mekongissa Laosin ja Kambodzan rajalla). Bussimatka oli jees ku sai nukuttua. Korpee vaan noi ilmastoinnit, miks helvetissä ne pitää olla kokoajan täysillä?
Don Det on sitte Laosia aidoimmillaan. Riippumatto jokinäkymällä, kirja syliin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kanat juoksentelee ympäriinsä, siat röhkii, välillä paskan hajunen lämmin tuulahdus joko alakerrasta tai naapuri bungalowista. Se kiireettömyys. Ah. Ajattelin, etten viihdy täällä, koska ei oo tekemistä. Olin väärässä. Ja kiireettömyyden lisäks ainakin delfiinejä ja vesiputouksia. Kannattaa tulla käymään.

Maisema riippumatosta. Ei paha, ei olleskaan

Täällä on oikeastaan ekaa kertaa vasta palannu ajatukset kotiin. Maisema muistuttaa jollain tavalla suomen järvimaisemaa ja lämpö tuo mieleen kesän. Lisäks törmäsin eilen oikein kunnon katraaseen suomalaisia. Oli hienoa ottaa pari olutta, mennä rannalle kattomaan notskia ja sitä vahtivaa messiasta ja jauhaa täyttä paskaa suomeks. Täytyy myöntää, että siitä nauttii pienen tauon jälkeen aika paljon.

Olin hurja ja heräsin auringonnousuun. kannatti

Mutta ei auta. Liiallinen relaksoituminen ei oo hyväks nuoren miehen huippuunsa treenatulle navanseudulle, joten suuntaan kambodzaan.