3 vuotta, 8 kuukautta ja 21 päivää, kokonaisten kaupunkiväestöjen siirto maaseudulle pakkotyöhön, arviolta 1-2 miljoonaa uhria, Tuol Slengin vankilan 17000 ihmistä - asioita, jotka monilla tulee ensimmäisenä Kambodzasta mieleen. Totta ja aivan käsittämätöntä, mutta on täällä paljon muutakin ku ikävä historia. Ihmiset on mukavia, jenkkidollarit kahisee taskussa ja lämpöä piisaa. Niin siis seteliseinät työntää jenkkidollareita, paikallisia ränkylöitä saa vaihtorahana takasin.

Laosista suikkasin siis tänne Kambodzan puolelle paikkaan nimeltä Banlung. Itse matkanteko oli taas avartava kokemus. Rajanylityksestä piti maksaa 29 taalaa vaikka viisumi oli 23. Ilmeisesti rajavirkailijan vaimo oli ollut kärttyisä aamulla, mut siihen kannattaa täällä tottua. Parin tunnin venailun jälkeen päästiin minibussiin, jossa todennäkösesti olis länsimaisten rekisteriotteiden mukaan 1+11 istumapaikkaa. 18 henkee meni helposti, rinkat nökötti takapuskurilla narun varassa. Tuntu oma suomalainen holhous ja yliturvallisuuskulttuuri aika pöljältä.

Tien pätkä maaseudulla

Banlungissa itessään ei ollut muutaku säkkipimeitä kujia ja pahoja hajuja. Ympäristöstä löyty kommee kraaterijärvi ja hyvät trekkausmaastot. Kävinkin trekkaamassa parin yltiö jenkkiläisen kanukin (kaveri oli suoraan ku jostain colgate total- hammastahnamainoksesta) ja kahden englantilaisen kanssa. Opas oli äijä. 28-vuotias paikallinen herrasmies/englannin opettaja, kerto huikeita tarinoita heimokylien meiningeistä ja Kambodzasta, juotiin paikallista viskiä ja soiteltiin kitaraa. Mies paino varmaan kolmea eri työtä, jotta vaimolla ja lapsella ois ruokaa pöytään.

Ensimmäinen yöpaikka. Hyvät unet oli

Nukuttiin riippumatoissa ja paineltiin pitkin metsiä. Sain tottakai sitte ruokamyrkytyksen jostakin ravusta (näin opas epäili). Tauti iski toiselle päivälle, jolloin yövyttiin heimokylässä. Tottakai "vessa" oli metsänreuna 200m päässä meidän mökistä, paras mahdollinen skenaario paskatautiin. Pääsin ekalla kerralla puoleen väliin ja hissi rupes kulkemaan. Hieman hävetti turuttaa kahdesta tuutista keskelle kylää kaikkien kattellessa majoistaan. Possut kuitenkin tykkäsivät ja siivosivat jätökset pois. Sais ottaa L&T mallia näistä possuista - kustannustehokkaita eivätkä kitise. Nyt ymmärrän, miks valkoset ihmiset ei oo ollu alkuasukkaitten suosiossa...

Maja heimokylässä.

Noo kokemus sekin. Selvisin yhdellä päivällä ja kävelin kylästä omin jaloin pois. Maaseudulta hyppäsin Phnom Penhin bussiin ja surautin pääkaupunkiin. Phnom Penh on uusrikkaitten lexus autojen kaupunki. En ihan odottanut tämmöstä. Yks hyvä yökerho, halvat häppäri oluet päivällä, lippaallinen AK-47:lla ja punakhmerien utopian saavutuksista kertovat museot. Siinäpä se. Ja AK-47 oli kans joku halpa paska kopio. Miten voi maailman toimintavarmin rauhanlähettiläs jumittua kaks kertaa 25 patin aikana?!

Aasialainen kakka kielletty, eurooppalainen kakka sallittu

Tuol Sleng koodinimi S-21 oli yks karuimpia paikkoja, missä oon koskaan käyny. Entinen koulu muutettu nerokkaasti kidutusvankilaksi, jossa intellektuellit ja muut "valtion viholliset" pakotettiin ensin tunnustamaan kasa puppua ja sen jälkeen siirrettiin tapettavaksi lapioilla, hakuilla tai muilla perus maataloustyökaluilla. Systemaattiset sällit pitivät tarkkaa kirjaa koko hommasta, aivan kun natsit aikoinaan. Käsittämättömän sairasta ja uskomatonta. Kuvakollaasit veti kyllä hiljaseks.

Punakhmerien uhrien pääkalloja Killing Fieldsillä. Lähes kaikissa kalloissa on isoja halkeamia, koska ihmiset tapettiin hakkaamalla työkaluilla päähän. Lapset tapettiin hakkaamalla isoa puuta vasten. Todella käsittämätöntä. Todella sairasta.

Tällä hetkellä kirjottelen ilosemmasta paikasta rantakaupungista. Matkaan nyt kahden lentävän hollantilaisen ja yhden aussin kanssa. Pitää heittää soopaa lisää kunhan kerkee. Nyt pariks päiväks sivistyksen ulottumattomiin jänissaarelle.