Kambodzan ihmemaasta suikkasin pari viikkoa sitten lahden yli muslimien joukkoon. Lentokentällä heti ekaks big mac ateria, autot ajo väärällä puolella tietä, emännille oli omat vaunut metroissa ja virvokkeiden hinta nous hulvattomasti. Tuntu jännältä mennä 2kk jälkeen kehitysmaista edes joillakin standardeilla sivityksen ääreen. Kuala Lumpuri oli hikinen, iso, sekava, mutta mukavan vehreä kaupunki. Kivasti sekasin muslimi, hindu, kiina ja modernia touhua. Kaupungin rakentajilla on tullu kiire (koko pitäjä on noussut about 100 vuodessa 0 -> 1,5milj.) ja on vähän sekava ku naisten käsilaukku. Keskimäärin oon pitäny itteäni ihan ok kartturina, mut KL:ssa suuntavaisto oli unilla. Eksyin niin pahasti, että rupes jo ahistamaan.

Se torni

Köyhänä opiskelijana pihistin penniä ja päätin kokeilla couch surfingia. Kyllä kannatti. Punkkasin tsekkiläisen k00darin isossa asunnossa. Toistaseks reissun paras sänky, isoimpia huoneita omalla vessalla ja mukavaa seuraa. Koko lysti ilmaseks. Toi konsepti on kyllä kova. Ilmasen majotuksen lisäksi pointti on just paikallinen tuntemus ja seura paskanjauhantaan, mikä toimii. Putro suosittelee. Muutenkin olin varmaan huono turisti. En tärvännyt koko omaisuutta ja ostin vaan yhden ylihintasen kahvin. KL kun on toinen tämän seudun kaupustelun mekka.
 

Niin monen turistin kohde Kuala Lumpurissa tai Singaporessa

KL:sta lensin Air Asian siivin (on muute helvetin hyvä lentoyhtiö näillä nurkilla) Balille. Balilla asusteli raksan tytöt Mirka ja Anne, joten ei tarvinnut alentua pelkkään aussi ja norski törppöjen seuraan. Mirjami ja Hanski asu kohtuu päheessä Villa Karismassa. Oma uima-allas, isot huoneet, skootterit, oma keittiö, pelit ja pensselit. Talossa asu yhteensä 9 suomalaista ahkeraa ja hyvä käytöksistä opiskelijaa. Koko porukka oli yhtä timanttia. Oli vähän ku ois vanhainkotiin menny. Päivärutiinit sisälsivät mm. seuraavia: aamulla puurot naamariin, päivällä tehdään jotain fiksua, jos jaksetaan, päivällisellä puhutaan suoliston ruoansulatusongelmista, täytellään ristisanoja, katsotaan viidakon tähtösiä, annetaan siivoojan siivota sotkut ja pihistellään (ruoka)rahoissa. Ehdottomasti koko reissun parhaita paikkoja ja hauskinta aikaa. Iso kiitos siitä Villa Karisman porukalle! Oli hienoa olla 2kk jälkeen suhaamisen ja hektisyyden jälkeen olla vaan paikallaan, olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa vähän pidempään ja vaikka kokata ite. Jatkuva reissaaminen (etenkin itekseen) on pitkällä ajalla väsyttävää ja vie voimia. Kummasti sitä alkaa kaipaamaan pieniä asioita, mitkä kotona ovat itsestään selvyyksiä.
 

Jossakin päin balia

Jos joku ei vielä tiedä, niin Balilla vesi pyörii lavuaarissa väärinpäin, bensa on halpaa ku saippua ja Bali on aikamoine turistirysä. Kutan alue muistuttaa lähinnä Kanariansaaria ja välillä meinas oikeen tulla nak yamit ylös. Onneks siellä voi kuitenkin myös surffata. Surffaus oli Balin ruisleipä, pirun hauskaa hommaa. Paljon vaikeempaa se kuitenki on, miltä näyttää ja siinä palaa nopeesti. Ehdottomasti kyllä haluan kokeilla joskus uusiks. Toine saaren suosittu ekstriimi urheilulaji on skootterilla päristely. Skootteria ja Suzuki merkkistä koirankoppia on liikenteessä melkosesti ja risteyksissä on vähintäänkin mielenkiintoset väistämissäännöt. Eipähän nukahtanu tangolle.

Surffilautapönötys

Kävin kattoo myös jotain riisipeltoa. Balilta ei muuta raportoitavaa.

Balilta suuntasin purkat visusti piilotettuna Aasian esimerkkivaltioon Singaporeen. Balilta sain matkaseuraks tuurilla villan asukkeja ja Singaporessa oli valmiiks jo asumassa koulukaveri Hertta. Jo lentokentällä huomas, että hyperinflaatio iski. Ruoat ja etenkin juomat pompsahti. En muista, et koskaan oisin ~8 euroa bissepullon sisällöstä maksanu. Roskia näin kolmessa päivässä kaks, pilvenpiirtäjiä 15, syöpöttely ja juopottelu kielletty merkkejä satoja. Paras oli ostoskeskukseen sisälle tehty kanaali, missä rahapussit pullollaan olevat työnarkomaanit istuu veneessä ja gondolieeri sutii paattiin vauhtia. Kohtuu absurdia. Metro setti on taasen parasta, mitä oon eläessäni nähny. Tyhmä, sokea ja puimurin allejäänyt invalidikin osais liikkua pyörätuolilla yksin singaporessa. Tehokkuus on avainsana, kaikkialla on puhdasta ja hanavesi on juomakelposta. Little indiassa oli myös mahottoman hyvät intialaiset pöperöt. Jos paalua piisaa, varmaan mukava paikka viikonlopuks.

Tuttu näky Singaporessa

Nyt rupes sataa kaatamalla ja ahistaa. Thaimaan stoorit joskus tulevaisuudessa.

Meanwhile in Cambodia...

Phnom Penhissä törmäsin siis pariin hollantilaiseen kaveriin. Vähänku pitkä ja pätkä, majakka ja perävaunu. Pitkä mies on nimeltään Joep ja pätkä Bram. Hauskoja sällejä jopa ilman puukenkiä. Näillä uroilla oli sama reitti Kambodzassa, joten paineltiin pari viikkoa samoja latuja. Pojat oppivat, et Nokia ei oo japanilainen firma ja siinä sivussa muutaman suomalaisen laatusanan. Mä opin, et Gouda tulee Hollannista. Oli lystikästä! Itekseen reissaamisen ehdoton jalokivi onkin just, että törmää tämmösiin sankareihin kenen kanssa bullshit luistaa ja hupia on.

GrandPa, Jup ja Bram. Kelpo sotilaita

Phnom Penhistä suunnattiin Kampot nimiseen kaupunkiin Kambodzan rannikolle. Kaupungin lähellä on kommee vuori, jonka huipulle patongit olivat rakentaneet ison huvilapaikan (bokor hill station) kirkkoineen joskus 1900-luvun alussa. Kolonialismin ja punakhmerien jäljiltä koko homma kiinnosti ku kivet ja paikka autioitui. Vuokrattiin skootterit ja ajateltiin mennä katsomaan, onko aaveet kotona. Päästiin melkein perille asti, ku yhden skootterin taka Bridgestone imas naulan ja tuli rengasrikko. Huvila nähtiin 1km päästä, kirkkoon sentään päästiin sisälle. Ei muutaku parilla mopolla takas kaupunkiin tyhjin käsin. Ns. eeppinen reissu. Kirkkoon pääsee näköjään aina.

Mr Murphy tuli kriittisellä hetkellä kylään

Kampotista suunnattiin Kepin kautta pariks päiväks puolen tunnin venematkan päähän Koh Tonsaylle (rabbit island). Pieni saari, muutama guest house, sähköä päivittäin 18-22, ei ärsyttäviä turisteja. Mahtava paikka olemiseen. Siellä pystyy lukemaan kirjaa, uimaan, nukkumaan, pelaamaan korttia ja mitä ny ittensä viihdyttämiseks ilman sähkövimpaimia pystyy keksimään. Tommosessa paikassa jopa meikäläisen kaltainen anti-rantaihminen pystyy nauttimaan olostaan. Ja pois tullessa käytiin kattoo Kampotin pippuria. Ne kasvoi puussa.

Koh Tonsayn idylliä

Koh Tonsayn jälkeen olin yhden väliyön taas Kampotissa. Seuraavana päivänä suuntasin Sihanoukvilleen, Kambodzan partykaupunkiin. Hollanderit tuli päivän myöhemmin. Sihanoukvillessä on nälkävuotta pidempi valkoinen hiekkaranta, halpaa beeriä, päivän kestäviä ravitsemusristeilyjä, kerjääviä miinaan astuineita invalideja ja tuputtajia. Hauska paikka pariks päiväks, jos tanssijalka vipattaa. Bongasin myös ekat venäläiset turistit. Käyttäytyivät heimoveljien kaltaisesti, jotka pitävät Suomen "turismin" pyörimässä. Kambodzan kanariansaaret 5-10 vuoden päästä.

Kolonialismin arkkitehtuuria. Tätä tyyliä löytyy ympäri Kambodzaa

Rannalta ei voi suunnata kun pohjoseen. Luulin olevani ovela ja säästävän aikaa ottamalla yöbussin Siem Reapiin. Nukkuminen onnistu yhtä hyvin ku Kalpan pudotuspelit. Pienenä miehenä sängyn pituus ei ollut kriittinen mörkö vaan yläpuolella oleva ilmastointikanava. Ilmastointi autossa on ihan passeli, jos se puhaltaa kylmää ilmaa. Jos se taas puhaltaa naamalle kondensoitunutta vettä, se lähinnä ahistaa aorttaa. Nyt kävi näin http://en.wikipedia.org/wiki/Chinese_water_torture. Etenkin ahistaa, jos pitäis nukkua. Ens kerralla sateenvarjon kanssa yöbussiin.

Siem Reap lähellä on järvi nimeltä Tonle Sap. Se on jännä järvi. Sadekauden aikana järvi kasvaa kokoaan isosti. Rannalle rakennettu "kelluva kylä" on korkeiden paalujen päällä, jottei vesi tuu sisään. Näyttää enemmän isojen poikien puumajakaupungilta, ku kalastajakylältä.

Aurajoki ja Suomen Turku

Ja viimeisenä Angkor Wat. Syy, miks Siem Reap on täynnä kiinalaisia ja japanilaisia turisteja, hinnat on aika alhaalla (nukuin 1$/yö dormissa), kaikki puhuu lontoota ja asiakaspalvelu on täkäläisittäin kehittynyttä. Aluks ajattelin temppelialueen olevan perus turismi hypetystä kuten tämmöset monesti ovat. Täytyy myöntää, et massiivisesta turismista huolimatta aika vaikuttava paikka. Ehkä vaikuttavin ihmisen juttu, minkä oon eläessani nähnyt. Useita ~1000 vuotta vanhoja temppeleitä. Isoja, jäätävän kokosia ja paikoitellen viidakon "imaisemia". Kattokaa kuvia enemmän http://wallesman.kuvat.fi/.

Angkor Wat. Hieno paikka

Yritin ettiä Lara Croftia, muttei näkyny

Nyt oon Balilla, ni täällä on parempaaki tekemistä ku kirjotta blogia. Surffaamaan mars.

Laosista suikkasin siis tänne Kambodzan puolelle paikkaan nimeltä Banlung. Itse matkanteko oli taas avartava kokemus. Rajanylityksestä piti maksaa 29 taalaa vaikka viisumi oli 23. Ilmeisesti rajavirkailijan vaimo oli ollut kärttyisä aamulla, mut siihen kannattaa täällä tottua. Parin tunnin venailun jälkeen päästiin minibussiin, jossa todennäkösesti olis länsimaisten rekisteriotteiden mukaan 1+11 istumapaikkaa. 18 henkee meni helposti, rinkat nökötti takapuskurilla narun varassa. Tuntu oma suomalainen holhous ja yliturvallisuuskulttuuri aika pöljältä.

Tien pätkä maaseudulla

Banlungissa itessään ei ollut muutaku säkkipimeitä kujia ja pahoja hajuja. Ympäristöstä löyty kommee kraaterijärvi ja hyvät trekkausmaastot. Kävinkin trekkaamassa parin yltiö jenkkiläisen kanukin (kaveri oli suoraan ku jostain colgate total- hammastahnamainoksesta) ja kahden englantilaisen kanssa. Opas oli äijä. 28-vuotias paikallinen herrasmies/englannin opettaja, kerto huikeita tarinoita heimokylien meiningeistä ja Kambodzasta, juotiin paikallista viskiä ja soiteltiin kitaraa. Mies paino varmaan kolmea eri työtä, jotta vaimolla ja lapsella ois ruokaa pöytään.

Ensimmäinen yöpaikka. Hyvät unet oli

Nukuttiin riippumatoissa ja paineltiin pitkin metsiä. Sain tottakai sitte ruokamyrkytyksen jostakin ravusta (näin opas epäili). Tauti iski toiselle päivälle, jolloin yövyttiin heimokylässä. Tottakai "vessa" oli metsänreuna 200m päässä meidän mökistä, paras mahdollinen skenaario paskatautiin. Pääsin ekalla kerralla puoleen väliin ja hissi rupes kulkemaan. Hieman hävetti turuttaa kahdesta tuutista keskelle kylää kaikkien kattellessa majoistaan. Possut kuitenkin tykkäsivät ja siivosivat jätökset pois. Sais ottaa L&T mallia näistä possuista - kustannustehokkaita eivätkä kitise. Nyt ymmärrän, miks valkoset ihmiset ei oo ollu alkuasukkaitten suosiossa...

Maja heimokylässä.

Noo kokemus sekin. Selvisin yhdellä päivällä ja kävelin kylästä omin jaloin pois. Maaseudulta hyppäsin Phnom Penhin bussiin ja surautin pääkaupunkiin. Phnom Penh on uusrikkaitten lexus autojen kaupunki. En ihan odottanut tämmöstä. Yks hyvä yökerho, halvat häppäri oluet päivällä, lippaallinen AK-47:lla ja punakhmerien utopian saavutuksista kertovat museot. Siinäpä se. Ja AK-47 oli kans joku halpa paska kopio. Miten voi maailman toimintavarmin rauhanlähettiläs jumittua kaks kertaa 25 patin aikana?!

Aasialainen kakka kielletty, eurooppalainen kakka sallittu

Tuol Sleng koodinimi S-21 oli yks karuimpia paikkoja, missä oon koskaan käyny. Entinen koulu muutettu nerokkaasti kidutusvankilaksi, jossa intellektuellit ja muut "valtion viholliset" pakotettiin ensin tunnustamaan kasa puppua ja sen jälkeen siirrettiin tapettavaksi lapioilla, hakuilla tai muilla perus maataloustyökaluilla. Systemaattiset sällit pitivät tarkkaa kirjaa koko hommasta, aivan kun natsit aikoinaan. Käsittämättömän sairasta ja uskomatonta. Kuvakollaasit veti kyllä hiljaseks.

Punakhmerien uhrien pääkalloja Killing Fieldsillä. Lähes kaikissa kalloissa on isoja halkeamia, koska ihmiset tapettiin hakkaamalla työkaluilla päähän. Lapset tapettiin hakkaamalla isoa puuta vasten. Todella käsittämätöntä. Todella sairasta.

Tällä hetkellä kirjottelen ilosemmasta paikasta rantakaupungista. Matkaan nyt kahden lentävän hollantilaisen ja yhden aussin kanssa. Pitää heittää soopaa lisää kunhan kerkee. Nyt pariks päiväks sivistyksen ulottumattomiin jänissaarelle. 

Nyt se sitten tapahtui. Meikä poika palo. Ei oo Happosta luotu keskipäivän auringonpaisteeseen. Olkapään takaläskit on punaset ja semmosta.

Viime viikko vierähti pääosin siis backpackereiden keitaassa Vang Viengissä. Paikka on kyllä niin absurdi ettei sitä oikein sanoin ja kuvin pysty kuvailemaan. Paikka kuhisee 20-30-vuotiaita ihmisten alkuja, jotka ovat tulleet harrastamaan tubingia. Itse aktiviteetti tapahtuu joella, jonka varrelle on vieriviereen kyhätty juomapisteitä. Näistä juomapisteistä saa halvalla lientä sun muuta suuhun pantavaa. Lisäks löytyy vaijeritouhuja (zip-line), liukumäkiä sun muita keinoja hypätä jortaaniin. Tubing oli hienojen miesten hommaa, täytyy myöntää! Vang Vieng itessään todella luonnonkaunis paikka limestone cliffeineen(mitä ikinä härmäks ovatkaan), luolineen jne. Hyvä once in a lifetime paikka, saa vähän perspektiiviä elämään.

In the tubing

Tubingista huolimatta paikasta jäi jotenki vähän ripulipaskan maku suuhun. Tuntui, et suurimmalla osalla ykkösprioriteetti on vetää ns. naula päähän ja kattoa, mitä jännää tapahtuu. Ilmaset viskiämpärit, höpöheinä ja sienet imasee monista niitä viimeisiä järjen kultahippusia. Järjestävää tahoa ja ylempää kontrollia ei oo, joten jokainen kantaa vastuun teoistaan. Se on aivan oikein, mut valitettavasti isolle massalle homma ei oikein toimi. Toivottavasti kylä, sen asukkaat ja ympäristö ei oo menny täysin piloille siinä vaiheessa kun villi länsi- meininki siirtyy seuraavaan paikkaan.
 

Normi ruokalista

Palkinnoksi Vang Viengistä sain myös ensimmäiset fyysiset oireet. Suolen toiminta muistutti 4 päivää enemmän super soakeria ku oppikirjan mukaista ylijäämän poistoa. Ja tottakai poislähtöpäivänä nousi vielä kuume ja kurkkukipu. Ihmettelin ku meinas ruveta paleltamaan vaikka oli ulkona lämpöä +25. Matkasin sit kuumeisena sleeper bussilla etelän Don Detille (4000 saaren rykelmä Mekongissa Laosin ja Kambodzan rajalla). Bussimatka oli jees ku sai nukuttua. Korpee vaan noi ilmastoinnit, miks helvetissä ne pitää olla kokoajan täysillä?
Don Det on sitte Laosia aidoimmillaan. Riippumatto jokinäkymällä, kirja syliin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kanat juoksentelee ympäriinsä, siat röhkii, välillä paskan hajunen lämmin tuulahdus joko alakerrasta tai naapuri bungalowista. Se kiireettömyys. Ah. Ajattelin, etten viihdy täällä, koska ei oo tekemistä. Olin väärässä. Ja kiireettömyyden lisäks ainakin delfiinejä ja vesiputouksia. Kannattaa tulla käymään.

Maisema riippumatosta. Ei paha, ei olleskaan

Täällä on oikeastaan ekaa kertaa vasta palannu ajatukset kotiin. Maisema muistuttaa jollain tavalla suomen järvimaisemaa ja lämpö tuo mieleen kesän. Lisäks törmäsin eilen oikein kunnon katraaseen suomalaisia. Oli hienoa ottaa pari olutta, mennä rannalle kattomaan notskia ja sitä vahtivaa messiasta ja jauhaa täyttä paskaa suomeks. Täytyy myöntää, että siitä nauttii pienen tauon jälkeen aika paljon.

Olin hurja ja heräsin auringonnousuun. kannatti

Mutta ei auta. Liiallinen relaksoituminen ei oo hyväks nuoren miehen huippuunsa treenatulle navanseudulle, joten suuntaan kambodzaan.

Hilpeä miljonääri

En jääny rajalle makaamaan vaan suuntasin suoraa Luang Namtha nimiseen kaupunkiin. Kaupungissa itessään ei mitään hienoa oo, mut ympäristö on sitäkin parempi. Kommeet suojelualueet viidakkoa pikku heimokylineen etc. Tapasin matkalla tuonne norjalaisen perheen, jonka kanssa kierreltiin ympäristöä sitte. Parasta antia oli ehdottomasti 2 päivän trekkaus/kajakkireissu viidakkoon. Eläimiä ei näkyny, maisemat sitäki paremmat. Syötiin stickyriceä ja paleltiin yö bambumajassa. Yhtenä päivänä vuokrasin prätkän ja kävin kattomassa Kiinaa rajalta. Maisemat oli huikeet ja mutkaa riitti. Päällyste muistutti lähinnä västinniemen seurantalontietä.

Maisemaa kajakista katsottuna

Luang Namthasta hyppäsin kevyelle 9h bussimatkalle kohti Luang Prabangia. Alkupätkä tiestä oli hyvää kiinalaisten rakentamaa valtatietä, loppupätkä Laosin kansandemokratian luomuksia. Luang Prabang itsessään on kyllä käymisen arvoinen paikka. Meininki on melko lunkia ja ympäristöstä löytyy hyviä retkikohteita. Se tuhanteen kertaan hehkutettu vesiputous veti kyllä naamaan muikeaan hymyyn. Ajatus siitä et toiset on suomessa koulussa ja töissä ja minä itte täällä :)

Vesiputouksilta Luang Prabangissa

Kalkkilaivan kapteeni nauttimassa olostaan

Kaupungista löyty myös hemmetin kova ruokamarkkina. 1e sai vetää buffetissa ittensä kipeeksi. Ja mikä parasta sauna! Morjesta oli hyvät hieronnat ja löylyt. Sauna tosin ei ollu mallia härmäläinen savusauna vaan pieni vaatekomeron tyyline purkki, minne työnnettiin noin 10 yrtillä höystettyä höyryä. Maistu.

Punaisen ristin sauna Luang Prabangissa

Tällä hetkellä matkaan 10 hengen porukassa. Törmäsin tähä porukkaan Luang Prabangissa. Suurin osa on itestään matkaavia tyyppejä, jotka oli tavannu toisensa jokibotskilla Luang Prabangiin. Pari brittiä, hollantilaisia, kanukkeja. Porukkaan muutenkin tutustuu helposti, täällä ei oo sama fiilis ku atlantiksessa tai kebabjonossa lievestuoreella, et saa nenäänsä samantien, jos sanoo muutaku tilauksen.

Eilen työnnettii minibussilla polvet suussa Vang Viengiin. Tie oli vielä huonompaa ku pohjosessa. Meininki on kohtuu absurdia, jannut syö pitsaa ja kattoo family guyta ravintelissa. Ennen 22 illalla saat ilmaseks viskiämpärin kapakissa.  On ku eri planeetalta koko paikka. Seuraavaks pitäis testata tubing (vanhuksille: valmetin sisärenkaalla kelluskelu joessa).

 Ja meni muuten se Aasian reissamisen neitsyyskin. No tulin tänne jo viikko sitten, joten nopea kertaus. Saavuin Bangkokin lentokentälle 15.2. ja hikoilin kuin pieni valas. Lämpötila ero Helsinki-Vantaan ja Bangkokin sisääntuloaulojen ulko-ovien välillä oli noin 50 astetta. Pari päivää pyörin ensin Bangkokissa. Tapiolan Anssi oli lähtökuopissa samaan aikaan Bangkokissa, joten siinä nopsaa törmättiin. Käytiin mm. ostamassa rommia Familymartista, koska 7 Eleven ei sitä myynyt ilta-aikaan.   Noin muuten Bangkokissa oli liikaa ihmisiä ja hajuja, en tykännyt.

Bangkokin liikenteen vilinää

Bangkokista otin junan pohjoseen Chiang Maihin. Kävin kattomassa parit temppelit ja pyörin night bazaareilla. Roinaa on yleisestikin näillä kauppapaikoilla kun Saulin Cityssä. Testosteronitason ylläpitämiseks kävin myös kattomassa thainyrkkeilymatseja. Suosikki matsi oli ehdottomasti se, missä kääpiö nyrkkeili kahta 'sokeaa' vastaan. Kyllä nää thait osaa typerien pääosin englantia puhuvien turistien hauskuuttamisen ja rahastamisen.

Night Bazaarin vilinää

Omeletteja muurahaisen munilla. Maukkaita olivat

Munkit pönötti komeesti ja temppelit oli kommeita. Chiang Maista otin bussin Pai nimiseen pieneen kyläpahaseen. Varmaan joku Thaimaan Suomussalmi sillä erotuksella, että siellä on kokoajan lämmintä eivätkä ihmiset ole kroonisesti masentuneita. Pai sijaitsee vuoristossa ja matka sinne oli aika hienoa reittiä. Paissa vuokrasin skootterin ja pöristelin sillä pari päivää. Kylä on todella leppossa, ilmeisesti joku entinen hippimesta. Ehdottomasti paras Thaimaan paikka tähän mennessä! Mahtava ympäristö ja rento meininki. Suosittelen.

Maisemaa Pain lähistöllä

Käytiin guest housen porukalla mopoilemassa

Tänään tulin Paista bussilla Chiang Raihin. Ajattelin tässä pyöriä ylihuomiseen ja josko sitten suuntaisi Laosiin. Odotankin jo innolla Laosin puolelle loikkaamista. Meinaa Thaimaan turismitouhu välillä ruveta ahdistamaan aorttaa.

Nyt lähinnä jännittää ens yö. Otin ekat malariatabletit, saa nähdä pysyykö suoli kasassa. Kuvia laittelen jahka kerkeen. Nauttikaa talvesta, vieläkun sitä on :)

Auringonlasku Pain ympäristössä. Sumuisuus johtuu savusta. Seudulla oli muutaman kilometrin välein metsäpaloja